Energian hinnoittelusta

Keskeisenä ideana rakennusten lämmityksessä on joustomahdollisuuksiltaan vähäisempien käyttötarpeiden täyttämisestä jäävän ylijäämäsähkö- ja lämmöntuotannon hyödyntäminen.

Tarvittava jousto voidaan saada aikaan muuttuvan hinnan ja sen huomioivan automatiikan avulla. Sähkö-ja lämpöenergian hinta voi vaihdella hyvin toimivassa mallissa esimerkiksi tunneittain, paljonkin. Dynaamisella, läpinäkyvällä hinnoittelulla voidaan hallita tasapainoa markkinaehtoisesti ja siten, että kuluttajalle jää kuitenkin viimeinen sana esimerkiksi sen suhteen, mikä on huonelämpötila kussakin tilanteessa. Kuluttajan säädettävissä oleva automatiikka takaa kuitenkin (mitä toivottavimmin) huolettomuuden ja helppokäyttöisyyden. Joustotarve tai -mahdollisuus ei näin ollen tarkoita sitä, että käyttäjän pitäisi uhrata aikaa energiajärjestelmän jatkuvaan säätämiseen tärkeämpien asioiden sijasta.

Pörssisähkön hinta noudattaa nykyisin tätä hinnoitteluajatusta eli hinta määräytyy kulloinkin käytössä olevan kalleimman tuotantomuodon muuttuvan kustannuksen mukaan. Ajantasaisia hintoja löytyy mm. Nordpool Spotin sivuilta. Sähköveroissa ja sähkön siirrossa hinnat ovat vielä toistaiseksi kiinteitä (senttiä/kWh), mutta vaikkapa viiden vuoden kuluttua tilanne voi olla toinen. Kaukolämmössä tuotantotilannetta seuraava hinta on sekin vielä vasta tulossa. Tosin esim. Fortum ostaa lämpöä kaukolämpöverkkoon kelin mukaan muuttuvin hinnoin. Samaa ajatusta voisi soveltaa myös lämmön myyntiin.

Yksi ongelma joustavan, järkevän energian energiankäytön tiellä on toisenlaiselta ajalta periytyvä energian hinnoittelujärjestelmä. Siihen pitäisi tehdä seuraavassa esitettyjä muutoksia, jotta se olisi hyviin ratkaisuihin ohjaava ja läpinäkyvä. Eli heijastaisi tuotantokustannuksia suoraan kuluttajalle. Näistä on ollut puhetta ns. virallisillakin tahoilla, joten toivoa on. Nämä ovat sikäli olennaisia, että näiden jälkeen "näkymättömän käden" optimointi alkaisi toimia eli kun kuluttaja laskee omalta kannaltaan edullisen ratkaisun, se on pääsääntöisesti myös järjestelmän kannalta hyvä. Tässäpä siis toivelistaa, jonka toteutumiseen uskon:
  • Haittaverot/maksut vain CO2-päästöihin + muihin ulkoiskustannuksiin perustuviksi, päästökiintiöt tiukoiksi
  • Läpinäkyvä sähkön, lämmön ja siirtojen hinnoittelu:
    • Muuttuva osa: marginaalikustannus 1…24 h jaksoittain + voitto ja riski. Lämmössä jakso voi olla >1 h lämmön edullisen varastointimahdollisuuden ansiosta. Sähköenergiassa tämä hinnoitteluperiaate onkin jo (pörssisähkö).
    • Kiinteä osa: teho kulutushuipun aikaan + voitto ja riski. Tehomaksu määritetään erikseen tuotannolle että siirrolle.
    • Siirtomaksu on muuten kiinteä huipputehomaksu, mutta lähestyttäessä siirtokapasiteetin ylärajaa hinta nousee progressiivisesti, “ruuhkamaksuna”.
  • Verot esim. prosenttiosuutena energian hinnasta, muuttuvasta osasta. (+ALV fiskaalisena verona)
  • Kaksisuuntaisessa verkossa ostohinta voiton ja riskin verran pienempi kuin myyntihinta, muuten sama periaate.

Pohjana läpinäkyvässä hinnoittelussa on lopulta, perimmäisenä ajatuksena, ihmisten ja ihmisten erilaisuuden arvostaminen. Asiasta voidaan käyttää myös termiä mahdollisuuksien tasa-arvo. Sovelluksia siitä on monia, mutta yhtenä olennaisena näkisin sen, että annetaan reilusti ja täysipainoisesti mahdollisuus nähdä maailma sellaisenaan ja toimia siinä . Mahdollisuudet eivät siis karahda esimerkiksi siihen, että tietoa ei ole saatavilla tai että se johtaa harhaan.

Maailma on sekava paikka, sekin pitää huomioida. Eli, annetaan hiukan armoa brändääjille ja muille kilven kiillottajille, vaikka heidän toimensa eivät aina ihan istu siihen mitä tässä yleisesti esitän. Jonkinlaiset yksinkertaistukset ovat monesti tarpeen.

Pyrkimys tuottaa johdonmukainen ja helppotajuinen maailmankuva saattaa kuitenkin johtaa asioiden mustavalkoistamiseen, ”kaikki x:t ovat y”. Sama vaikutus on sillä, että kaikista ”joksikin nimetyistä” pyritään tekemään samanlaisia, siis ”kaikkien x:ien pitää olla y”. Seuraukset näistä karkeistuksista ovat osin traagisia. Nimellisesti sama asia voi kuitenkin olla joko hyvä tai huono, riippuen siitä mikä on aika ja paikka ja tarkempi toteutustapa. Kieli on erittäin karkea väline tässä mielessä. Myös tarkastelun rajauksen laajuus ja näkökulma vaikuttavat. Parhaimmillaan tietysti katsellaan laajasti ja eri näkökulmista, kontekstiherkkyys muistaen.


Joissakin tapauksissa, ehkä yllättäen, mustavalkoisuus voidaan välttää ja kontekstiherkkyyteen päästä hinnan avulla. Nimenomaan laajasti vaikutuksia huomioivan sellaisen. Hyvä hinta- tai markkinamekanismihan ”välittää maailman” maksajalle, mutta sallii monenlaisia toteutuksia. Edellytys on siis se, että hinnassa on (valtioiden määrittäminä) asianmukaiset vero- ym. komponentit, joiden avulla saadaan ulkoishaittoja ja ehkä myös -hyötyjä osaksi markkinamekanismia.

Energia tuotteena sopii ainakin osalta ominaisuuksistaan erinomaisesti markkinatalouden avulla ohjautuvaksi. Se on hyvin yksinkertainen ja helposti mitattavissa. Ulkoisvaikutusten muuttaminen euroiksi on tosin hyvin tulkinnanvaraista, mutta juuri tuotteen selväpiirteisyyden ja teknisyyden vuoksi hintaohjaus saattaa olla kuitenkin paras ratkaisu.

Vastakohta hintaohjaukselle on se, että määritellään tarkasti, millainen tulee olla tai mitä ratkaisuja tulee käyttää. Tällöin kontekstiherkkyyden edellyttämä liikkumavara tai mahdollisuudet valita kulloinkin sopivat ratkaisut kapenevat. Esitän tällä sivustolla melko yksityiskohtaisiakin teknisiä ratkaisuja rakennusten lämmitystekniikkaan liittyen, mutta tietenkin muutkin ovat mahdollisia. Esittämäni ovat yksi mahdollisuus mennä tavoitteen suuntaan eli ajallisesti joustavaan energiankäyttöön ja sen myötä vähäpäästöiseen, edulliseen järjestelmään.

Hyvä ratkaisu on yleisesti sellainen, joka täydentää olemassaolevaa siten että kokonaisuus on rikas ja monimuotoinen. Monimuotoinen kokonaisuus kykenee myös hyvin usein mukautumaan muutoksiin, pieniin ja suuriin, paremmin kuin vain yhdenlaiseen maailmaan tehty homogeeninen toteutus.

Monimuotoisuuden osaset voivat myös täydentää toisiaan. Useissa asioissa kyse on tasapainosta eli siitä, että erilaisuuksia on hyvä olla, riittävästi kutakin. Tai kääntäen, ei liikaa jotakin tiettyä asiaa. Palataan taas siihen, että on mieletöntä tuomita sellaisenaan jotakin asiaa hyväksi tai huonoksi. Kyse on siitä, paljonko sitä on jostakin näkökulmasta tavoiteltavaan toivottavaan määrään nähden, tiettynä aikana ja tietyssä paikassa.

Hyvinvoinnin kannalta on tärkeää kokea olevansa toimija, hallitsevansa omaa elämäänsä. Kun tämä yhdistetään monimuotoisuuteen, ihmisten ja tilanteiden erilaisuuden seurauksina syntyvään, päästäänkin ideaaliin: Sallimalla ihmisten toteuttaa yksilöllisiä toiveitaan tietyissä puitteissa, syntyy samalla kuin itsestään monimuotoista, omaksi koettua, viihtyvyyttä
edistäviä ratkaisuja. Se luo toimivan kokonaisuuden. Paremman kuin mitä tulisi muottiin pakottamalla. Perusajatus on siis energia-asioissa sama kuin muuntojoustossa. Jos erilaisuuden voimaa hyödyntävään suuntaan voidaan mennä vaikkapa pienin askelin, ne kannattaa ottaa.

Puitteet ja ohjaus sopivasti asettamalla myös kestävän kehityksen näkökulmat tulevat huomioiduiksi. Toisin sanoen, erilaisten arvostusten edellyttämät ratkaisut saavat toteutua, kuitenkin samanaikaisesti yleinen etu ja toiset ihmiset huomioiden. Parhaassa tapauksessa järjestelmä on itseohjautuva, ts. hallintoa tai ”pakottamista” tarvitaan mahdollisimman vähän. Markkinatalous parhaimmillaan voi toimia näin.

Edellä esittämäni asia on aavistuksen abstraktia, mutta energia-asioissa se on melko helposti muutettavissa konkretiaksi. Koska sähkö ja lämpö ovat ”näkymättömiä” ja ”teknisiä” tuotteita, hinnalla voitaneen esimerkiksi sekä ohjata kulutuksen ajoitusta että sallia ja luoda monimuotoisuutta ja innovaatioita. Pitää vain huolehtia siitä, että kannustimet (eli tässä hinta) ohjaavat aina kohti tasapainoa. Keinot ovat vapaasti valittavissa.

Toisin sanoen, tässä on kyseessä tasapainoajatuksen suora sovellus, periaatteessa yksinkertainen: kun jokin resurssi uhkaa tulla liikaa käytetyksi, hinta nousee. Ohjataan siihen, että kaikki eivät tee samaa asiaa yhtä aikaa. Tai, kun jotakin kysyntä on pientä suhteessa resurssin senhetkiseen määrään, hinta voi olla pienempi.