Millainen on tulevaisuuden rakennus?
Huoleton, mutta mahdollistava. Sellainen, että se on olemassa käyttäjän takia, häntä palvellen. Niin toivon ja uskon.
Huolettomuuden ja mahdollistavuuden tulisi toteutua mahdollisimman monesta näkökulmasta. Rakennus ei siis saa aiheuttaa turhaa huolta ja stressiä myöskään muille eikä haitata muiden mahdollisuuksia toimia. Parhaassa tapauksessa rakennuksesta on iloa muillekin kuin vain käyttäjilleen. Tätä toisten huomioimista voidaan kutsua myös ympäristöystävällisyydeksi. Minimissään pitäisi ainakin välttää kaventamasta mainittavasti toisten elinmahdollisuuksia.
Tällä sivustolla esitän otsikon kysymykseen yhden mahdollisen ratkaisun, jolla näitä tavoitteita kohti päästään. Esitetyt asiat ovat myös vastaus kysymykseen "jos itse rakentaisit nyt, miten rakentaisit?"
Hyvän elämän peruskiviä ovat autonomian, kyvykkyyden, yhteenkuuluvuuden ja hyväntekemisen tunteet, filosofi Frank Martelaa lainaten. Hieman toisin sanoin, kyse on hallinnan ja merkityksellisyyden tunteista.
Hallinta on muun muassa arjen sujuvuutta, perusturvallisuutta,
kannattelevuutta ja joustavuutta, myös muutostilanteissa, niin nopeissa
ja yllättävissä kuin hitaissa ja ennakoiduissa. Tuota kokonaisuutta voi
kutsua huolettomuudeksi eli tiedoksi siitä, että asiat sujuvat ja järjestyvät. Mahdollisesti jotakin muuttaen, mutta olennaisia asioita
riittävästi säilyttäen.
Merkityksellisyys puolestaan syntyy siitä, että kokee tekevänsä jotakin tärkeää ja olevansa ihminen, toimija, valitsija, kokija, ei vain koneen osa. Konemaisuudellakin on kyllä paikkansa. Tarkasti määritetyn tehtävän tekeminen tai roolin täyttäminen voi täyttää huolettomuuden kriteerin suoraviivaisuudessaan. Mutta pelkästään tämä riittää harvalle, yleensä halutaan enemmän. Jotakin omannäköistä, kullekin erilaista, luovaa tai kohottavaa, jotakin, josta on iloa itselle ja parhaassa tapauksessa myös muille. Tämän toteuttaminen vaatii resursseja eli mahdollisuuksia ja mahdollistajia.
Tarkka tulevaisuuden suunnittelu käy mutkikkaaksi yllätyksellisessä maailmassa. Sekä henkilökohtaisella että yleisellä tasolla. Päätä ei pidä laittaa pensaaseen, mutta vakaan maailman varaan ei ehkä kannata aivan ehdottomasti laskea. Vaikkapa työpaikka voi muuttua paljon useammin kuin ennen. Ja mahdollisesti rahatilanne sen myötä. Viisas tapa toimia on nähdäkseni lisätä joustavuutta sekä henkisesti että fyysisen maailman järjestämisessä. Olla siis tilannetajuinen.
Ihmiset ansaitsisivat mahdollisuuden päättää itse omista asioistaan niin pitkälti kuin mahdollista. Voisi sanoa myös niin, että tulisi olla mahdollisuus käyttää omaa tilannetajuaan, toki toiset ihmiset huomioiden. Ulkoa sanellut hyvin jäykät toimintamallit eivät aina oikein tue tätä. Lisäksi perhemuodot, maku ja muut elämän puitteet ovat moninaistuneet. Nämä asiat saa ja kehtaa nykyään sanoa vieläpä ääneen, onneksi! Seurauksena on se, että tyyppiasunto ei enää olekaan paras ratkaisu kaikille. Ehkä ei ole koskaan ollutkaan, mutta yhtä kaikki, ei ainakaan nykyään.
Tulevaisuuden rakennusta voi lähestyä myös seuraavan taulukon avulla. Se on mukailtu Integral Coaching Canadan sekä JP Jakosen ja Matti Kamppisen mainiossa kirjassaan "Kokonaisuuden näkemisen taito" esittämästä materiaalista. Ideana on se, että joka asiaa voi katsoa neljästä näkökulmasta. Niin myös tässä esitettyjä ja asumista tai rakentamista kokonaisuudessaan.
Nämä ovat ainakin liki aiemmin siteeraamiani hyvän elämän peruskiviä, joten esitän kyseiset peruspilarit tässä vielä uudelleen, sopivissa nurkissaan. Mitattavuus ja kyvykkyys eivät tosin ole ihan synonyymejä. Kyky tehdä jotakin on paljon muutakin kuin mitattavia asioita. Mutta ehkä tämä kestetään, muuten kokonaisuus on mielestäni looginen ja eri henkilöiden esitystavat asiasta sopivat hienosti yhteen. Kaikkien peruskivien tulee olla paikoillaan, muuten seurauksena on ikävyyksiä ennemmin tai myöhemmin.
| Tulkinta | Havainto | |
| Yksilö | Minä: Miten koen asian? Mitä se merkitsee tai symboloi? Esim. henkilökohtaiset mielikuvat eri ratkaisuihin liittyen, muistot, mieltymykset, oma osaaminen. Autonomia |
Se: Millaisia mitattavia teknis-taloudellisia ominaisuuksia asialla on? Esim. äänieristys, paloturvallisuus, investointi- ja käyttökustannukset. Kyvykkyys |
| Ryhmä | Me: Onko asia osa nykykäytäntöjä tai tulevaisuuden mahdollisia (hyviä) trendejä? Mitä se merkitsee meille? Esim. miten asiat yleensä tehdään, mikä on perheenjäsenten mielestä hyvä ratkaisu, mitä tarvikkeita ja osaamista on saatavilla helposti ja edullisesti? Yhteenkuuluvuus |
Kaikki: Miten asia toimii järjestelmän osana erilaisissa konteksteissa? Miten asia voi muuttua, jos ympäristö muuttuu? Esim. millainen oletettava tulevaisuus on alueella, millaisista rakennuksista tai huoneistoista voisi olla pulaa, mihin suuntaan ratkaisu yhteiskuntaa osaltaan vie? Hyväntekeminen |
Näppituntumalta arvelen, että oikea alakulma eli hyväntekeminen, toisten huomiointi, on tällä hetkellä liian vähäistä. Rakennelma siis huojuu, kun yksi nurkka ei oikein kanna. Toisaalta huomio kiinnittyy liian usein pelkästään oikeaan ylänurkkaan, mitattaviin asioihin ja niistäkin vain suppeaan osaan ja vain lähitulevaisuutta koskien. Samoin ongelma voi olla se, että jokainen näkökulma tulee kyllä eräällä lailla mukaan, mutta vain pinnallisella tasolla, siis vaikkapa vasen alakulma vain trendien seuraamisena riippumatta trendin järkevyydestä ja tarpeellisuudesta hyvinvoinnin kannalta.
Kaikkia näkökulmia yhdistää se, että pitkäjänteisyys olisi toivottavaa, toki riippuen siitä, millaisesta asiasta on kysymys. Pieniä asioita voi hyvin tehdä hetken mielijohteesta. Toisaalta tulevaisuuden suuri epävarmuus tekee ennakoinnista vaikeata. Palaan taas siihen, että hyvä ratkaisu lienee sellainen, että se toimii monenlaisissa maailmoissa.
Oli miten oli, toivoa ei kannata heittää. Asiat ovat aaltoliikettä, tunnelmasta ja muodista toiseen. Uskon, että parempaan tasapainoon ja pitkäjänteisempään ajatteluun ollaan menossa. Ennen pitkää.